Oli kyse ehkä huonosta tuurista tai ajoituksesta, ettei Helsingissä juhlittu viime syksynä uusien urkujen vihkiäisiä Musiikkitalon kymmenvuotisjuhlissa. Göteborg ehti tehdä sopimuksensa himpun verran juuri ennen meitä ja hyvä niin. Heidän urkujensa valmistuminen kruunasi upeasti kaupungin 400-vuotisjuhlavuoden. Samalla me saimme Göteborgista hyvän vertailukohdan omalle projektillemme.
Helsingin urut tulevat olemaan erilaiset ruotsalaiseen siskoonsa nähden, vaikka monet rakenteelliset ominaisuudet ovatkin samankaltaisia. Molemmissa on koko soitin sijoitettu suureen urkukaappiin, jonka avattavien luukkujen suoma laaja dynaaminen asteikko helpottaa työskentelyä orkesterin kanssa. Urkujen volyymitasoa saa nostettua helposti muuttamatta soinnillisia karaktereja.
Göteborgin urkujen julkisivu on jätetty lähes entiselleen. Helsinkiin saadaan arkkitehtuuria myötäilevä, soivista pilleistä ja ilmakanavista rakentuva näyttävä sommitelma, jossa on hyödynnetty 3D-tulostustekniikkaa. Soittimien varsinaiset erot syntyvät akustiikasta ja salin muodosta. Musiikkitalon sali on viinitarhan muotoinen, kun Göteborgin sali muistuttaa kenkälaatikkoa.
Äänikertoja Göteborgissa on 112 ja Suomessa 123. Suomen urkujen erikoisin osa on ¼-pillistö, jossa on kolme äänikertaa. Göteborgin urut ovat monissa piirteissään ranskalaisromanttiset, mutta Helsingissä on pyritty rakentamaan modernit urut, jotka palvelevat hyvin orkesteri- ja sooloteoksia sekä aikamme musiikkia. Molemmissa soittimissa on kaksi soittopöytää. Helsingissä mekaaninen soittopöytä on hyvin perusteltu, sillä se on aina soittovalmiina urkujen kyljessä parvella.