Urkueliitti, alaa seuraavat urkurit ja kuulijat, tietää että konserttisaleissa järjestetään vain harvoin urkukonsertteja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tämä on ymmärrettävää, kun urkukonserttien järjestämisestä vastaa sama organisaatio, joka myy salia myös muiden tyylilajien edustajille. Markkinavetoisissa kulttuuripalatseissa urkumusiikki ei aina lyö yleisöennätyksiä ja näin niiden käyttö jää usein ulkopuolisten vuokraajien harteille. Mutta kenellä on varaa ensin maksaa salivuokrat ja sen jälkeen vastata tuotannosta?
Kun uusia urkuja suunniteltiin ja maailma oli vielä auki matkustamiselle, suunnittelusta vastaava työryhmä vieraili useissa ulkomaisissa konserttisaleissa tutustumassa urkujen rakennukseen. Samalla tenttasimme urkureita siitä, miten toiminta urkujen ympärillä on organisoitu. Kohtasimme joukon kirjavia käytäntöjä, mikä osoitti sen, että Helsingissä tarvitsemme jotakin mikä toimisi niin Musiikkitaloa, urkureita, ulkopuolisia toimijoita ja konserttiyleisöä palvelevalla tavalla.
Kun urkujen rakentamisen mahdollistavia lahjoitusvaroja oltiin vahvistamassa, edellyttivät säätiöt rahoituksen vastineena talon pääkäyttäjiltä suunnitelmaa muutaman vuoden päähän urkujen käyttöönotosta. Tämä oli ensimmäinen askel kohti sitoutumista soittimeen ja sen ympärille rakentuvaan toimintaan, mutta vain muutamaksi vuodeksi. Mitä sitten, kun urut ovat olleet talossa viisi vuotta, kuka takaa että urut soivat edelleen?
Musiikkitalossa, sen johdossa ja säätiössä, on ollut koko urkuhankkeen ajan erittäin positiivinen ja urkuja puolustava ja haluava ilmapiiri. Väki johtoelimissä kuitenkin vaihtuu ja samalla ajan mukana valitettavasti muuttuvat myös asenteet. Se, mikä nyt on hienoa, voi olla kymmenen vuoden päästä pois muodista. Jotta elämä urkujen ympärillä jatkuisi sittenkin, kun ne eivät enää ole aivan uudet, päätti Musiikkitalon säätiö puheenjohtajansa Nasima Razmyarin johdolla antaa Musiikkitalon urkurakennuksesta vastaavalle asiantuntijaryhmälle luvan perustaa yhdistyksen, joka vastaisi urkujen käytöstä niiden valmistuttua. Urkurit Jan Lehtola (pj.), Olli Porthan, Kari Jussila, Pekka Suikkanen, Pétur Sakari ja Ville Urponen (sihteeri) sekä Musiikkitalon säätiö edustajanaan projektipäällikkö Kaisa Näreranta (vpj.) perustivat Musiikkitalon Urut Soimaan ry:n 14.10.2019.
Yhdistyksen tärkein tehtävä on organisoida ja tuottaa konsertteja. Tarkoitus on pitää urkujen ympärillä tapahtuva toiminta elävänä, aktiivisena ja uudistuvana. Yhdistyksen ensimmäinen suuri ponnistus on Kansainvälisen Kaija Saariaho urkusävellyskilpailun järjestäminen, mutta jo ennen sitä haluamme edistää urkutapahtumia ja -tietoutta tulevista uusista uruista. Tulossa onkin mm. seminaareja, joissa urkujen ominaisuuksista ja niille säveltämisestä kerrotaan kattavasti.
Suurelta osin kansalaiskeräyksellä ja erilaisin lahjoituksin hankitut urut halutaan pitää toiminnassa ja konserttielämän ytimessä sen avajaisista lähtien. Jotta tähän päästään, yhdistyksen tehtävänä on asiantuntijajoukkona etsiä yhteistyömuotoja ja luoda soittimelle tarpeita. Uskon vahvasti, että tässä onnistutaan, koska olemme saamassa todellisen helmen suomalaisen kulttuurielämän ytimeen. Olen tavattoman iloinen siitä, että Musiikkitalon säätiössä, talon johdossa, orkestereiden sisällä ja Taideyliopistossa on ollut vahva tahtotila saada saliin urut ja pitää ne osana jokaisen organisaation toimintaa. Yhteistyö on tässä ollut ja on valttia. Niin surullinen kuin olen siitä, että usein konserttisaleissa urut seisovat hiljaa, voin katsoa luottavaisena kohti tulevaisuutta ja todeta Musiikkitalon uruistamme ja nehän soivat!