Musiikkitalon urkuhankkeen mahdollisti säveltäjä Kaija Saariahon tekemä miljoonan euron suuruinen lahjoitus. Saariaho teki lahjoituksen saamastaan perinnöstä. Avausta seurasi lisärahoitus muilta tahoilta. Nyt Saariaho kertoo, miksi projekti on hänelle tärkeä.
”Jokaiseen suureen ja laadukkaaseen konserttisaliin kuuluvat urut. Näin on myös Helsingin Musiikkitalon laita. Länsimaisessa orkesterimusiikissa on luotu paljon keskeisiä teoksia, joissa urut ovat keskeisessä roolissa. Musiikkitaloon ei vuoden 2011 avajaisiksi saatu urkuja rahanpuutteen vuoksi.
Olin vuosien ajan seurannut uusia yrityksiä saada urut taloon. Lopulta päätin tehdä lahjoituksen, jotta projekti saataisiin toteutettua onnistuneesti.
Hinnaltaan urut ovat kalliit. Soittimen rakennus edellyttää valtavan määrän tietoa ja käsityötä. Materiaalit ovat arvokkaita ja kestäviä, sillä niide ikä tulee mitata vuosisadoissa.
Urut ovatkin ihmisikään verrattuna ikuiset.”
Korvaamattomat urut
”Kun meillä on sali, jota käyttää kaksi huippuorkesteria viikottain, on sääli olla kuulematta tärkeätä osaa ohjelmistosta.
Yleinen tapa korvata urut urkuorkesteriteoksissa sähköuruilla vie teoksestä pohjan ja säveltäjän sille luoman luonteen. Sähköinen soitin muuttaa musiikin sointia merkittävästi.
Kun urut korvataan sähköisellä soittimella, ei konsertin taso yksinkertaisesti ole sama. Eihän klassisen orkesterin muitakaan soittimia korvata syntetisaattorilla!”
Uusia mahdollisuuksia
”Toisaalta perinteisen urkujen rakentamisen yhdistäminen nykyteknologiaan on avannut ihan uusia näkymiä. Uusi teknologia mahdollistaa sen, että urkuri voidaan tuoda nyt ensi kertaa yleisön eteen lavalle. Nykyaikaisissa uruissa on aina myös siirrettävä soittopöytä, joka on yhteydessä pääsoittimeen. Näin ensi kertaa on mahdollista myös seurata urkurin soittoa useilla koskettimistoilla ja jalkiolla.
Lisäksi yleisö pääsee laadukkaan urkumusiikin kuuntelemisen lisäksi näkemään, miten urkuri tai hänen assistenttinsa vaihtavat äänikertoja teosten aikana.”
Enemmän kuin kirkkomusiikkia
”Toinen syy lahjoitukselleni on urkumusiikin rikkaan tuotannon esittely. Urut ovat länsimaiselle musiikille keskeinen soitin, jonka suuri osa suomalaisista liittää kirkkoon. Kun urut soivat konserttisalissa, korostuvat soitin itsenäisenä instrumenttina. Uruille on sävelletty suuri määrä teoksia, joita kirkoissa harvoin soitetaan ja jotka ovat tästä syystä jääneet valtaosalle yleisöä tuntemattomaksi.
Urut ovat rikas soitin, jotka ovat innostaneet säveltäjiä ja urkureita useiden vuosisatojen ajan. Uusien urkujen ansiosta näin tulee tapahtumaan jatkossa myös Suomessa.
Olen itsekin soittanut urkuja opiskeluaikoinani, ja tunnen aika hyvin urkumusiikkia, muttei se sinänsä ole syy lahjoitukseeni. Ennen kaikkea pidän urkuja tärkeänä osana musiikkiperintöämme.
Halusin myös rikastuttaa tulevaisuuden suomalaista musiikkielämää aikana, jolloin kulttuurin tukea jatkuvasti kiristetään ja leikataan. On liian paljon päättäjiä joiden ymmärrys elinvoimaisesta kulttuurista koko yhteiskunnan hyvinvoinnin perustana on olematon.”